Newbie lindykylässä

Kun astuin linja-autosta ulos Herräng kioskin kohdalla astuin mitä ihastuttavimpaan pieneen linndykylään. Ensimmäisenä vastaani kävelee Pontus Persson ja Gregorio. Kovin paljon muita opettajia en tunnekaan, paitsi vielä Joanna js Henric Stillmanin. Minusta tuntui että Pontus muistin minut kun tervehti. No olimmehan ottaneet heiltä yksärin joskus, että eihän tuo ihme. 

Minä olin kyllä heti myyty tälle tunnelmalle, leppeä kesäpäivä, ihmisiä ulkona, musiikki ja tanssivia ihmisiä siellä ja täällä. Pieni kyläkauppa, ruokavaunuja, tanssitelttoja, pop-up kahviloita, telttoja kaiken keskellä jayhteismajoituksen sänkyrivit.  Näen ihmisiä harjoittelemassa solo steppiä, joku tekee solo jazzia, joku vaan lankuttaa. Arvatenkin lindybändiin kuuluva mies istuu omenapuun varjossa jansoittaa huiluja. Nää lindymuusikot on niin huippuja kun ne soittelee ihmisten iloksi, iltapäivän ratoksi. Herräng on suloinen pieni ruotsalaiskylä, jonka tanssinharrastajat ovat täysin vallanneet. Tämä on kuin Kuhmon Lentiiran ja Kööpenhaminan Kristianstadin jälkeläinen. Atmosfääri oli heti niin turvallinen ja kotoisa että jätin rinkan tienposkeen ja lähdin etsimään ilmoittautumistiskiä.

Respa aukeaisi kolmelta. Miten täällä,on täysi meno päällä, tuteja tuntuu olevan siellä täällä vaikka olin katsonut että ne alkaisivat vasta huomenna. Tai siis niin, minähän en ole löytänyt mistään tämän vuoden ohjelmaa vaan olen päätellyt tuon asian viime vuoden ohjelmasta. Kääk, täällä opetellaan solona noita ihania lindyaskelluksia. Voiskohan tohon joukkoon liittyä. Hups, tuli jo liityttyä.

Huonostihan siinä kävi. Organisaattori kävi laskemassa osallistujat ja huomasi että täällä on yksi ylimääräinen. Sitten ei kunnian kukko laulanut. Häpeissäni lähden etsimään teltalle paikkaa ja kuljenkin alueen äärilaitaan  uneksivan jalkapallokentän reunanurmikoille, johon on kertynyt muitakin rauhaa rakastavia. Telttapaikan valinnassa huomioin itikat, suihkujen sijainnin, vrsisateen aiheuttaman vedennouseman ja aamuauringon aiheuttaman lämmityksen. Oikein hyvä paikka löytyykin.

Palaan Folketshusetille ja pääsen ilmoittautumaan. Nyt selviää että tänään on ollut jo kolme intermediate workshoppia. Viimeisin niistä oli vielä käynnissä. En osaa lukea ohjelmaa oikein ja joudun beginnerworkshoppiin. En tajua olevani sellaisessa ja itku on päästä kun luulen tätä intermemdiatetasoksi. Lopulta joku seuraaja kysyy, että olenkohan oikeassa paikassa ja kun huomaan että en niin säntään etsimään oikeaa paikkaa. Kuiskaan parittomalle seuraajalle onko tämä intermediate, hän vakuuttaa sen olevan. Ehdin tansia siellä tovin kick-ball-changeja ennen kuin opettajien demosta tajuan olevani lindytunnilla. No niin, tää tais mennä nyt ohi. Ohjelmasta näen kuitenkin että buugin intermediate-advanced tunti olisi vielä tulossa ja päätän kysyä jos saisin osallistua sinne. Siellä,onkin Pontus ja Isabella ja lupa heltiää. Matsku ei tunnu mitenkään mahdottoman haasteelliselta ja muut tanssijatkin aivan tavallisilta kuolevaisilta joten alan harkita tasoryhmän vaihtoa. Samassa paikalle liihottelee sama nainen joka yhytti minut sieltä lindynnsolotunnilta ja taas sormi koukistelee minua luokseen. Saan luvan jäädä tunnille kun missasin omat workshoppini mutta toiveeseeni vaihtaa tasoryhmää ei suostuta. No, tämä nyt ei ole ongelma, varsinkaan kun näitä avoimissa tiloissa olevia tunteja näytttää pääsevän vapaasti seuraamaan, mutta harmittaa myös, koska tanssi kai katsottiin sen verran kehnoksi ettei tuon ryhmän ovet aukea. Täällä kulkee sensoreita ja he vaihdattavat ryhmiä niille jotka ovat selvästi väärässä ryhmässä.

Pontuksen ja Isabellan tunnin aiheena oli kontrolli, kuvioissa oli ideana että toisella trippelillä ja kahdella lisäaskeleella vietiin tytön selästä tytölle vielä yksi suunnanvaihto. Tykkäsin ajatuksesta. Mielenkiintoista että jos tämän teki niin spinit piti viedä normaalia hitaammin. Kontrolli, siinä hyvä teema illan sossutanssiin. Ja tämähän ei rajoita vaan mahdollistaa asioita.

Ostin ruokapassin, saan sillä aamiaiset ja päivälliset, hinta viikolle 1080 kruunua, edukkaat leiritarjoilut. Eipä,tarvitse miettiä ruokaa vaan voi keskittyä tanssimiseen. Tutustuin floridalaiseen vanhempaan mieheen joka oli asunut aiemmin pitkään Alaskassa. Juttelimme aika paljon. Oli hieman työlästä kun yritti pinnistellä että ymmärtäisi mutta mukava oli silti jutella. Teltalla huomasin että vara-akut ei ole mukana. Niitä piti olla kolme. Onkohan ne poistettu lentsikassa vai jäivätkö kotia?