Osallistuminen muille tunneille

Ehdottomasti yksi mukavimpia asioita täällä on, että on voinut seurata muiden ryhmien tunteja. Kun ei tanssi itse, ehtii miettiä ja tehdä muistiinpanoja ihan eri tavalla kuin jos tanssisi. Itse asiassa tanssiessa aika isojakin juttuja kuten käden vaihto tai pyörähdyssuunta on mahdollista missata, ainakin joksikin aikaa ennen kuin alkaa ihmetellä miksi kuvio ei onnistu. Tosin myös tanssiessa huomaa asioita joita ei huomaa katsomalla mutta joka tapauksessa katsomalla voi oppia. Joka teltassa on niin mielenkiintoista asiaa että ei näytä pääsevän sinne minne on ollut menossa kun juuttuu jo matkalle. Sunnuntaina olin menossa seuraamaan lindyn intermediate-tuntia mutta solojazzin ihanat askelkuviot pysäyttivät. Haparoivat kopiointiyritykseni  hiekalla eivät olleet jääneet opettajalta huomaamatta ja hän kysyi haluaisinko osallistua tunnille. Vastasin että kyllä jos se on mahdollista. ”Totta kai on” kuului vastaus ja niin oltiin elämäni ensimmäisellä solo jazz tunnilla. Pelkäsin todella siellä sitä yhtä järjestäjänaista joka yhytti minut eka päivänä väärästä ryhmästä. ”Jaaha, ja taas sama kaveri” Myös muilla opettajilla suhtautuminen on ollut hyvin liberaalia. Markus joka on täällä jonkinlainen boss, 25 Herräng-vuotta takana ,houkutteli tuntia seuraamaan jääneitä jatkoryhmläisiä tunnille ja basicsien pariin ja onnistuikin aikeissaan. Tänään tämä ko nainen ratsasi meidän tuntimme. Tunti keskeytettiin ja nainen määräsi miehet salin vasempaan reunaan ja naiset oikeaan. Kaikkien piti ottaa Herräng-passit esille, joita henkeämme pidätellen kannattelimme kotkansilmien kulkiessa ohitsemme ja tarkastellessa passejamme ja naamavärkkejämme kuin Yhdysvaltain maahantulovirkailijat.” Kaikki ne, joilla ei ole intermediate passi, salin tuohon nurkkaan”, komento kuului. Ja löytyihän niitä. Yksi pelokas pariskunta joiden passissa luki beg-int eli olisivat kuuluneet beginner-intermediateihin, ei intermediateen. Damn, Budafestissä oli niin hyvä kun mulla oli jokeripassi ja sai osallistua kaikille tunneille.