Herrängin ja muun maailman haasteellinen transmissio-kohta

Jos muusta maailmasta Herrängiin pääsy olikin haasteellista, eivät nuo vaikeudet olleet mitään verrattuna siihen miten Herrängistä voisi päästä normaalielämään. Olin viimeisenä yönä bileissä jonnekin yli kolmeen. Yö oli kolea mutta ei niin kylmä kuin edellinen. Taivaalla näkyi muutamia pilviä, mutta ei runsaslukuisina että ne selittäisivät lämpenemisen. Oli kuin Skandinavian ylle olisi siirtynyt lämpimämpää ilmamassaa. Aamun valo sarasteli kun tepastelin tyytyväisin mielin kohti Malmin vahvan, hieman pitkäksi päässeen ruohikon laipeilla olevaa telttaani. Eihän menisi kuin muutama tunti ennen kuin aurinko jo telttaa lämmittäisi. 

Olin ajatellut mielessäni, että viimeisenä päivänä ei toinna enää workshoppeihin osallistua. Matkaan kentälle menisi taas varmaan se kolme tuntia ja kun koneen lähtöaika oli 16.30, tarkoitti se sitä että se ei ole aika jolloin minun pitäisi olla siellä. Oli matkatavaran jättöä, turvatarkastusta ja boarding-aikaa.

Olin ajatellut että heräilen, käyn rauhassa aamupalalla ja myöhään aamupäivällä siirryn bussipysäkille, voisinpa kyydinkin täältä pois saada jos tien varressa liftaisin. Viikon vaihto oli käsillä ja kulkijoita varmasti paljon. 

Aamu oli ihana aurinkoinen ja lämmin, täysin tyyni ja tuo jos mikä lämmitti ilmaa. Siirryn juomaan kahvia ulos ruokailuteltasta auringonpaisteessa olevaan tuoliin. Tanssiteltoista kantautuu korviini swing-musiikki ja käsien rytmikäs läpse.

Jossain vaiheessa katson kelloa. Se on yli yksitoista. Jostain vellovien swingpuskurien läpi mieleeni painaa raivoisa oman äänen huuto: Nyt vauhtia saakelin hullu, kone lähtee! Sittenpä alkoikin telttakepit nousta  ja vaatteet  viikkautua aika vauhdikkaasti. Kopistelen rajusti shortsejani joiden alle pienet mustat muurahaiset olivat tehneet pesänsä, sillä seurauksella että muurahaisen kävelyä alkaa tuntua korvallistoillani. Muniakin pirulaiset olivat jo ehtineet tuohon kasata! (Ammuskelin housunlahkeista esiin käveleviä murkkuja sorminapsautuksilla ympäri matkustamoa vielä Finnairin koneessakin)

Olen varsin huolissani ja epävarma miten asiat nyt etenesivät. Mikä on reittini? Pitääkö ottaa taksi?Rinkka selässä kävelen kohti Herrängs brukia, Kugen-kyläkauppaa, josta bussi ainakin kulkisi. Samassa käsipuoleeni tarraa saksalainen tyttö, joka tiedustelee että olisinko menossa bussilla Tukholmaan ja että tiesinkö milloin sellainen lähtisi. Tyttö kertoo olevansa hyvin hermostunut sillä hänen pitäisi olla kentällä kello 16 ja oli nukkunut liian pitkään. Hänen pitäisi vielä pakata. Huomasin, että tyttö oli todellakin hermostunut. Hänen kätensä tärisivät.  Sovimme että voisimme ottaa yhteisen taksin vaikkakin taksimatkojen hinnat arveluttavat, olin kuullut että ne voisivat nousta täällä käsittämättömän korkeiksi, jo pelkästään matkalla Arlandasta Tukholmaan. Mitä ne voisivatkaan olla nyt kun matkaa oli 91 km. Takseissa oli vielä jokin väri jonka värisiä ei missään tapauksessa kannattaisi valita jos vähääkään keksi rahoille jotain muutakin käyttöä vaan ehdottomasti kannatti käyttää niitä toisenvärisiä  takseja. Keltaiset ja siniset, mutta kummat oli kumpia? Tyttö naputteli numeronsa kännykkääni ja painoimme vihreää luuria, yhdistyi. Minä lähdin etsimään taksia, tyttö jäi pakkaamaan.

Nej, det finns ingen taxi i Herräng och det är svårt att få, kaupan nainen sanoi. Nyt pitäisi mennä bussiin, joka onneksi olisi pian lähdössä. Bussiin lähtökin on tricky. Bussi ei lähdekään sieltä mistä odottaisi eli suuntaan Hallstavik vaan samalta puolen miltä tultiinkin, koska tässä ajettiin rengasreitti! Tämä on itseasiassa kerrottu aikataulussa monisanaisesti kierrellen kauniin ruotsin tapaan. Turen via Hensvik trafikerar ej hållplatsen Herrängs kiosk i körriktning mot Hallstavik. Kliv på mot Herrängs bruk för resa mot i Hallstavik. Mainio lause ruotsin luetunymmärtämiseen.

Saksan tyttö on tehnyt käsittämättömän nousun ja saapuu pysäkille ajoissa. Pysäkillä on myös ranskalainen nuori mies, joka myös on menossa Arlandalle, ja sovimme että ottaisimme kimppataksin Hallstavikista. Kolmas pysäkillä oleva mies kommentoi omaa aikatauluani, ehtiä koneeseen, joka lähtisi 16.30 Arlandasta oloissa, joissa mies seisoo klo 12.15 vielä Herrängin kaupan edessä bussia odottamassa sanoilla ”very tight” . Kuulen vielä kun mies mutisee sanat ”maybe not impossible” keveää huvitusta äänenpainossaan. Samalla selviää myös tytön käsien tärinän karmea tausta: Tytön ohjelmassa huomenna olisi, ei enempää eikä vähempää kuin naimisiin meno. Hän oli bilettänyt puoli seitsemään asti aamulla ja laittanut kellonsa soimaan, mutta ei ollut herännyt sen soittoon. Taksi maksaisi tytön selvityksen mukaan noin 1500 kruunua.

Saavumme Hallstavikiin ja kysyn kuljettajalta, missä on taksiasema. Hän sanoo, että ei tiedä. Nousemme autosta ja suuntaamme bussiasemalta kohti Hallstavikin ”ydinkeskustalta” näyttävää muutaman talon taloryhmittymää. Vastaamme tulee pyörillä vedettävää kauppakassia kuljettava mummo. Kysyn häneltä missähän on taksiasema? Mummo aprikoi kovasti ja tekee sormillaan osoituksia eri suuntiin kuin tanssisi lockinga. Kiitän lyhyesti ja samalla tajuan epäkohteliaisuuteni kun seurueessamme oleva ranskalaispoika kiittää häntä vuolaasti ja toivottaa vielä hyvää päivänjatkoa. 

Löydämme ravintolan ja kaivan suomalaisen tietotaitoni esille: Nuo tyypit takuulla tietävät miten tähän saa taksin (ja ajattelen tietenjin sitä portsarin ulos saattelemaa änkyräkännissä olevaa suomipoikaa joka saadaan yhdessä kuljettajan kanssa tuupattua taksin takapenkille). Menen sisälle jättimäinen rinkka selässä ja kysyn kohtalokkaalla äänellä, miten saisimme taksin, olemme menossa Arlandan lentokentälle. Tavoittelemani efekti onnistuu vain osittain. Tyttö siirtyy takahuoneen puolelle ja olen varma että hän palaisi kyllä tuokiossa ja kertoisi taksin olevan tulossa aivan tuossa tuokiossa ja että varmistusnumeromme olisi...vaikka nyt 27. Kaivan jo 50 äyrin kolikkoa tytölle kiitokseksi vaivoistaan. Pitkän poissaolon jälkeen tyttö palaakin ja kertoo, että hän ei tiedä miten tänne saisi taksin. Epäusko valtaa mieleni ja yritän vielä, että eikö ole mitään numeroa, josta voisi esimerkiksi kysyä, nettiä, tai jotain… Tyttö neuvoo minua menemään biblioteketiin, siellä olisi Wi-Fi.

Palaan ulos ja kerron katkeran epäonnistumiseni. Samalla olen kaivanut esille kännykkäni ja käynnistänyt dataroamuksrn. Isken googleen sanat "Hallstad taxi". Pannahainen, kännykkäyhteys näyttää E:tä (hitain mahdollinen, ei ole GSM-verkkoa lainkaan) Taon Hae-nappia toistuvasti kunnes lopulta näytölle ilmaantuu tekstin pätkiä, joissa myös puhelinnumeroita. Tarkistan vielä googlemapsista sijaintimme ja... hitto me missään Hallstadissa olla vaan Hallstavikissa. Hallstad, Herräng, Hallstad… kuka sanaristikkosetä näitä paikkoja oikein nimeää! Taas google etsii, etsii, etsii.. ja tulostaa lopulta Tukholman taksien mainoksia sekä laimean listan tekstinpätkiä jotka johdattavat keltaisten sivujen teksteihin, joissa on kyllä kaikkea muuta mutta ei mitään Hallstavikin taksin tilauskeskuksen puhelinnumerosta. Minulla on kafkamainen olo. Mieleen tulee sanonta ”venäläisiä emme ole, emmekä ruotalaisiksi tule”. Alamme valua takaisin linja-autoasemalle. Linja-auto Tukholmaan lähtisi puolen tunnin kuluttua.

Nyt tulovaiheessa tehty paikkojenselvitys kantaa hedelmää. Pysäkeissä on Danderys sjukhus. Se on Tukholman pohjoispuolella, ja siellä on muun muassa metroasema. Olisi aivan turha ajaa ruuhkaisessa perjantai-iltapäivän Tukholmassa saaristoon leppoisasti purkautuvien persvenssoneiden puristuksessa ja kohta sama matka taksissa toiseen suuntaan. Hyppäisimme pois Danderys sjukhusetin kohdalla ja siitä taksilla suoraan kentälle. En ollut varma, missä siellä olisi takseja, mutta jos joku yrittää väittää että siellä ei niitä ole, niin vaadin Ruotsia heti ottamaan miljoona lisäpakolaista. Tai otetaan samalla kaksi.

Loppu menee kuin Stromsössä. Olen kentällä noin 20 minuuttia ennen boardingia. Check-in jono on sulanut niin että vimeinen asiakas on menossa kun siihen pyyhällän. Saan jätettyä rinkan ja pääsen turvatarkastusjonon ohi boarding passin boarding-aikaa näyttämällä. Olen paikalla 10 minuuttia etuajassa, 15.50. Saksan tyttö ja ranskanpoikakin saadaan tänään kotiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sataa sataa ropisee

Fast foot Jack and Jill competitions