Fast foot Jack and Jill competitions

Kolmas bileilta näyttäytyi hieman erilaisena. Olin ehtinyt käydä tuntien ja syönnin jälkeen suihkussa ja vielä saunassakin kun tänään sellaisen löysin. Eihän se kovin kuuma ollut mutta kyllä makoilu siellä maistui oikein rattoisalle. Yksin sai olla miesten vuorolla klo 18-20. Seuraava miesten vuoro oli klo 22. Eli swing-porukat eivät sentään kansainvälisesti ole sekasaunojia, tämäkin piirteistöä jota voi liittää tanssikohtaisiin  tanssijakararakteristiikkoihin. Tarkoitukseni oli nyt osallistua paljon kehuttuihin meetinkeihin jotka pidettiin joka päivä klo 21-22 Folkets husetin ballroomissa ja videoitiin alakerran baariin. Ballroom oli yleensä niin täynnä että sinne päästäkseen kannatti tulla ajoissa. No, nyt aikataulua oli rukattu tuntia myöhemmäksi ja oli hetki aikaa huilia alakerran baarissa, jossa sain paikan mukavalta sohvalta ja pystyin samalla vielä lataamaan mobiililaitteitani. Olen, lukuisten muiden kanssa, lataillut näitä jättämällä niitä mihin tahansa vailla vartiointia, keneltäkään en ole kuullut mitään viedyn. Päivä oli varsin rankka. Neljä workshoppia, joissa kaikissa aiheena kick-ball-changet, yhdellä tunnilla niitä tehtiin putkeen yhdellä jalalla joka hapotta reistä aika tavalla, on pakko baunssata koko ajan jotta changessa alas jouduttuaan pääsisi uudestaan ylös. Paita oli ihan märkä. Nyt siis väsytti  jo aika tavalla kun meeting vihdoin alkoi. Siellä pääsin hieman kurkkaamaan hoppareiden sielunmaailmaan. Minusta he ovat jollain tavalla lapsekkaita, sehän on siis hyvä ominaisuus. Lapset ovat luovia ja sitä lindyssä pitää olla. Opettajat nauroivat tikahtuakseen jollekin ikivanhalle piirretylle, olikohan se Betty, siinä pin-up tytön näköinen hahmo seikkailee ja taustalla kuuluu lindymusiikin tapaista. He ovat todella noiden vanhojen aikojen lumoissa, tai antavat 20-luvun tunnelman kietoutua itseensä. Toki hip-hopkin lähtee paremmin jätti T-paita ja lippis päässä kuin tuulipuvussa. Lindymiesten lippikset on sellaisia lyhytlippaisia, jaloissa villakangashousut ja kenkinä ”loafterit”. Tytöt ovat huisan  kauniita meikeissä ja mekoissaan. Kyllä kelpaa katsella. Omat vaatteeni olivat nyt T-paitavetoisia, tarkoitus oli tanssia buugia.

Meetingin tarkoitus oli toimia myös tiedotuskanavana kaikista leirin tapahtumista. Siinä käytiin läpi illan ohjelma, oli todellakin monenlaista aktiviteettia ympäri Herrängin tanssikylää. Joissain teltoissa oli musiikkipajoja, joissa sai itse tulla opettelemaan harmonikan soittoa, 10 harmonikkaa paikalla. Oli historialuentoja, elokuvia, livemusiikkia viinin ääressä ja Fast foot Jack and Jill competitions. Oh boys, Masi, Hanna et kumppanit, teidän ois pitänyt olla buugisarjassa mukana. Mää oisin niin kannustanut! Hitsi, mää oon ainoa suomalainen buugari täällä. It is greacy, really! Onneks muuten en itse mennyt ilmoittautumaan noihin kisoihin. Pelkkä aloitusnopeus alkusarjoissa oli jossain nopeimpien biisien kohdalla, joita olen ikinä kuullut ja kun porukat pystyy noihinkin vastaamaan niin järjestäjät kierros kierrokselta nostavat tietokoneohjelmillaan musan ”pitchiä” niin että jokaiselle saadaan kyllä haastetta riittävästi. Se 16-vuotias poika jota jo aiemmin ihalin, voitti koko helkatin bw-sarjan tiukan taputapuhuutoäänestyksen jälkeen. Miitalikolmikon keskinäinen paremmuus  ratkaisitiin näin. Sinne pääsijät valittiin tuomareitten toimesta. Finaaliin valittiin viisi parasta paria ja siitä tiputeltiin jokaisen tanssin jälkeen yksi pari ja paria vaihdettiin koko ajan. BW-sarjan tyttö teki melkoisen nousun. Hänet valittiin finaaliin varasijalta kun varsinainen finalisti oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Nuoret oli nuokin jalat. Voittajan tanssissa oli  paljon breikkejä, jotka saattoi olla pitkiäkin, jos musiikki ei muuta kehottanut. Mut sitten kun oli se hetki näyttää miten nopeat jalat on, he todellakin tekivät sen. Oon miettinyt täällä tuota ”hetki” asiaa. Kuminauhassa puhuttiin siitä  momentumina. Se on tärkeä osa tanssia, löytää juuri oikea hetki tehdä oikeaa asiaa. Mutta toi sama pätee elämään yleensäkin, esim puolituntemattoman kanssa tervehtiessä, voi olla valppaana jossain tietyssä hyvin tarkkaan määriteltävässä kohdassa jossa tervehdys tapahtuu, jos on tapahtuakseen, sitten hetki on ohi. Tästä tuli mieleen yksi toinen tilanne, jossa olen ajatellut että toimin oudosti, tein jotain väärään aikaan väärässä paikassa. Nyt kun tuota vielä mietin, niin ei kysymys ollutkaan siitä, ajoitukseni oli ehkä kuitenkin oikea, mutta momentum oli yksipuolinen, kaikesta tuli asymmetrista, joka ei ole kaunista. Sekin pitää tietää, onko tässä momentum molemmille.Mutta tuskin sitä voi, momentumilla on salattu luonteensa, joka paljastuu vain rohkeille, jos uskaltaa hetkeen tarttua. 

En pitäisi mahdottomana että  lindyn fast footin voittajatyttö olisi ollut tuo 16-v nuorulaisen 14-v pikkusisko. Joka tapauksessa nuori siro tyttö ja sievä kuin koru. Monet lindymiehet olivat huomattavia järkäleitä ja lindylle tunnusomaista on swingout (oon täysin rakastunut tuohon nopean lindyn swingouttiin, se näyttää niin fysiologisen dynaamiselta ja tuntuu varmaan sairaan makeelta). Herää kysymys miten nuo kaksi voivat keskenään tanssia liike-energioilla joita ultranopeassa lindyssä on odotettavissa. Mutta niinhän se on, että eihän tyttö ota vastaan sen miehen painoa vaan oman painonsa, hänen raaminsa täytyy kestää vain oman kropan singahdus kuminauhan päähän. Liike-energian kääntäminen twistaukseksi ehkä sekin pyöristää suunnanvaihdoskohtaa. Upeen näköistä katsottavaa oli ja nautin kyllä enemmän tosta lindykisasta joka tarjosi suurta viihdettä noiden swingouttien muodossa katselijoille. Tais se lapsi minustakin löytyä.

Kisan välibiisit tanssin. Nyt DJ soitti selvästi nopeampaa musaa kuin normaalisti niin että tavalliset kuolevaisetkin sai ottaa tuntumaa. Pari matalalla pyörähtävää swingouttia tuli kyllä tehtyä. Huomasin myös jatkavani tanssia johonkin muuhun tee-se-itse pyörivään kuvioon jos tyttö pysähtyi kesken matkan niin että swing out ei ollut mahdollinen. Illan tanssiteemana itselle oli kuitenkin kick-ball-change. Niitä tuli tehtyä tosi paljon ja myös trippeleihin. Välillä oli semmosta hyppypomppubuugia että ei hajuakaan mitä ne jalat siellä teki. Silti oli mahdollista tehdä esim peräkkäisiä paikanvaihtoja ja push-breakkeja. Joskus tämä askelten rytmillinen ilottelu tuppasi hajoamaan niin että paketti ei pysynyt kasassa ja tuli paikallaan olevaa tanssia ja pieniä push breikkeja. En tuotakaan pitäisi suurena miinuksena koska bw:n karakteristiikaan kuuluu paikallaan tehtävät perusaskeleet.

Kuulin seuraavana päivänä yhdeltä osallistujalta että alkukarsinnan nopeudet ois löhteny 50stä ja kiristyneet 60 ja että finaalin vikabiisi ois ollu 80 eli 480 iskua minuuttiin. Jos jalka iskis maahan kymmenen kertaa sekunnissa niin sillom tanssis 600 iskua minuutissa. Tietenkään trippelissä ei ole aikaa tanssia koko iskua. Pitäähän se synkopoitu rytmikin muistaa ;)