Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Herrängin ja muun maailman haasteellinen transmissio-kohta

Jos muusta maailmasta Herrängiin pääsy olikin haasteellista, eivät nuo vaikeudet olleet mitään verrattuna siihen miten Herrängistä voisi päästä normaalielämään. Olin viimeisenä yönä bileissä jonnekin yli kolmeen. Yö oli kolea mutta ei niin kylmä kuin edellinen. Taivaalla näkyi muutamia pilviä, mutta ei runsaslukuisina että ne selittäisivät lämpenemisen. Oli kuin Skandinavian ylle olisi siirtynyt lämpimämpää ilmamassaa. Aamun valo sarasteli kun tepastelin tyytyväisin mielin kohti Malmin vahvan, hieman pitkäksi päässeen ruohikon laipeilla olevaa telttaani. Eihän menisi kuin muutama tunti ennen kuin aurinko jo telttaa lämmittäisi.  Olin ajatellut mielessäni, että viimeisenä päivänä ei toinna enää workshoppeihin osallistua. Matkaan kentälle menisi taas varmaan se kolme tuntia ja kun koneen lähtöaika oli 16.30, tarkoitti se sitä että se ei ole aika jolloin minun pitäisi olla siellä. Oli matkatavaran jättöä, turvatarkastusta ja boarding-aikaa. Olin ajatellut että heräilen, käyn rauhassa aamu

Slow Drag - swingtanssijoiden kizomba

Swing-kylässä seikkailut veivät minut noin kello 2 yöllä avaamaan huoneen oven, jossa luki slow drag ja wau! mikä tunnelma. Sininen hämyisä sali, pieni tanssilattia tupaten täynnä ihmisiä, jotka tanssivat ihan rauhallisesti, hyvin lähellä toisiaan. Musiikki on jotain hyvin hyvin hidasta. Pian huomaan olevani lattialla ja pari kuiskaa vain yhden ohjeen: ”Ei baunssia.” Yritän hetken katsoa mitä täällä oikeen tehdään, mutta koska en näe muuta kuin jotain muuveja jotka on tutumpia ihan muista tansseista päätän lopettaa vilkuilun ja keksittyä musiikkiin ja pariin, järjestys, joka vaihtuu muutaman tanssin jälkeen toiseen järjestykseen. Olen kuitenkin Dansbanan jäljiltä aika litimärkä ja, hieman itse asiassa hämmentynyt, niin että jätän Slow Dragin nyt tähän ja palaan rokkaamaan. Mutta päätän kuunnella lisää tuota musiikkia ja lupaan yrittää miettiä sitä mistä on ollut kysymys sitten myöhemmin.

Kuminauhan ajoitus

Baunssi ja kuminauha on varmaan swingtanssien ydin. Kuminauhaan eli vasteeseen, jota tanssijat käyttävät kuvioissa auttaakseen toisiaan liikkuman ja tietämään liikkeen suunnan, tarvitaan sitten raamia. Raami on työkalu kuminauhan saamiseksi. Siksi jos raami puuttuu, puuttuu kuminauhakin. Jos raami on puuta, kuminauha on narua. Kuvittele tekeväsi benji-hyppy köyden kanssa, ei houkuttele. Eii myöskään hyppy ilman narua. Kuminauhan tarkoitus on siis auttaa liikkumaan ja se voi auttaa paljon. Muistan joskus kun tanssikaveri jonkun workshopin loppupuolella alkoi yhtäkkiä kovasti valittaa että tanssi muuttui ihan älyttömän raskaaksi. En tiennyt mitä oli tapahtunut. Yritin korjata asiaa mutta todennäköisesti vain tein asioita jotka pahensivat tilannetta entisestään. Nyt kun olen tullut enempi tietoiseksi siitä mitä tapahtuu transmissiokohdassa 5a61a2, olen saanut selvän ajatuksen siitä missä kuminauhan pitäisi syntyä peruskuviossa kuten 6c paikanvaihdossa. Tämä tuntuisi toimivan niin hyvin et

Livebändi Dancebanan puolella

Menee jo sekasi. Onkohan tää nyt neljäs bileyö. Kello on puoli kaksi, istun baarin leppoisalla sohvalla nauttimassa kylmää laimeaa Mariestad-olutta. Kaiuttimista soi swing-musiikki. Livebändi on nyt Dansbanan puolella, ihana semmonen swingaava, lindymäisen herkkä naisääni mutta musassa jotain että mennään kuitenkin enimmäkseen buugia. Todella kauniilta näytti yksi lindyä niin sulavasti menevä pari lavan vieressä, että hyvin tohon lindykin toimii. Enkä oikein oo tajunnutkaan miten hienosti kellohame seuraa tytön lantion vientiä, hieman viiveellä niin kuin pitääkin, liikkeen loppuun jatkaen.  Tanssissa on ollut kyllä aika hyvä tatsi tänään. Alotin lindypuolelta, oikeen teki mieli. Sain tehtyä ahtaassa tilassa swingoutteja ja oli kivaa muutenkin. Sit menin sinne Dancebanalle. Ei mitään hätäilyä, saa semmosen perusjouston aikaan helpon tuntoisesti ja kun musaan tulee sopiva kohta niin voi ottaa tuplakosketusta tai jotain kick ball changea, jalat vaan lähtee tekee jotain enkä itsekään jaksa

4c amerikan spini

Nils Andren opetti neloskautin amerikan spiniä. Oikeestaan tää on tuc turn koska vientikäsi on miehen vasen. Siinä vaste tulee silloin jo kakkosen loppuun ja kolmosella tyttö pyörähtää ympäri. Ykkönen ei mennyt niin pitkälle taakse kuin 6cssä. Kakkosella käsi ei ehdi nousta ylös niin kuin jos vaste on 3a kohdassa (6c). Runo joka kyllä auttoi um-aa-pump-a. Vienti pitää tulla vartalon rotaatiosta ja kyllä siinä alasmenoakin oli kakkosella ja taas kolmosealla ehkä vähän nousua.Vauhti käännöksessä on niin nopea että siihen ei tehdi tehdä trippeliä. Tärkeää on saada koko neljän iskun paketti napakaksi, ei vain iskua 3. Jos kutosen amerikan spini on chill, tää pidetään paketissa, Siihen tulee jo kutoselle pikkupreppi niin että mies kääntyy vähän vasemmalle, niin kuin 6cssäkin, rocksteppiin. Virheenä näin ainakin liian hitaan ja ison kolmosen. Se nelonen on vähän nafti. Juttu pitää olla näkyvissä tapahtuvaksi silmistä jo ennen kuin se tapahtuu.

Fast foot Jack and Jill competitions

Kolmas bileilta näyttäytyi hieman erilaisena. Olin ehtinyt käydä tuntien ja syönnin jälkeen suihkussa ja vielä saunassakin kun tänään sellaisen löysin. Eihän se kovin kuuma ollut mutta kyllä makoilu siellä maistui oikein rattoisalle. Yksin sai olla miesten vuorolla klo 18-20. Seuraava miesten vuoro oli klo 22. Eli swing-porukat eivät sentään kansainvälisesti ole sekasaunojia, tämäkin piirteistöä jota voi liittää tanssikohtaisiin  tanssijakararakteristiikkoihin. Tarkoitukseni oli nyt osallistua paljon kehuttuihin meetinkeihin jotka pidettiin joka päivä klo 21-22 Folkets husetin ballroomissa ja videoitiin alakerran baariin. Ballroom oli yleensä niin täynnä että sinne päästäkseen kannatti tulla ajoissa. No, nyt aikataulua oli rukattu tuntia myöhemmäksi ja oli hetki aikaa huilia alakerran baarissa, jossa sain paikan mukavalta sohvalta ja pystyin samalla vielä lataamaan mobiililaitteitani. Olen, lukuisten muiden kanssa, lataillut näitä jättämällä niitä mihin tahansa vailla vartiointia, kene

Osallistuminen muille tunneille

Ehdottomasti yksi mukavimpia asioita täällä on, että on voinut seurata muiden ryhmien tunteja. Kun ei tanssi itse, ehtii miettiä ja tehdä muistiinpanoja ihan eri tavalla kuin jos tanssisi. Itse asiassa tanssiessa aika isojakin juttuja kuten käden vaihto tai pyörähdyssuunta on mahdollista missata, ainakin joksikin aikaa ennen kuin alkaa ihmetellä miksi kuvio ei onnistu. Tosin myös tanssiessa huomaa asioita joita ei huomaa katsomalla mutta joka tapauksessa katsomalla voi oppia. Joka teltassa on niin mielenkiintoista asiaa että ei näytä pääsevän sinne minne on ollut menossa kun juuttuu jo matkalle. Sunnuntaina olin menossa seuraamaan lindyn intermediate-tuntia mutta solojazzin ihanat askelkuviot pysäyttivät. Haparoivat kopiointiyritykseni  hiekalla eivät olleet jääneet opettajalta huomaamatta ja hän kysyi haluaisinko osallistua tunnille. Vastasin että kyllä jos se on mahdollista. ”Totta kai on” kuului vastaus ja niin oltiin elämäni ensimmäisellä solo jazz tunnilla. Pelkäsin todella siellä

Texastommeilua ja tytön twistausta

P ja I työstivät edityneiden ryhmän kanssa Texas Tommya ja sen variaatioita. Ensinnäkin whipistä Isabella otti ykkösen alle, kakkosen eteen, kolmosen alun eteen (ei taakse ristiin joka olisi siirtänyt pois linjalta) ja eteen ottaessaan rotatoi ylävartalon viejään. Jalalle päästyään (kolmonen) kääntyi. Eli mitään kääntävää ei tuohon kakkoselle tanssita.  Minusta westissä kakkonen oli sivuaskel ja siksi buugaritytöt ei ole tajunneet mun vientiä kun olen sitä yrittänyt jo kääntää. Vitosella käsi selän taakse. Perustommissa kutosella tyttö kääntyy kättä alas viemällä. Normiwhipin ajoitus. Tässä kuviossa oli sisäänrakennettuna aloitus twistauksiin. Kun tyttö pyörii oikealle, kutosella jalan päällä spotissa täysi kierros ja samalla viejä vaihtaa vientikätensä oikeasta vasempaan ja tarjoaa näin tytölle mahdollisuutta spinnata yli niin että trippelin eka askeleella (7) on kääntynyt siten että polvet osoittaa oikealle, on tässä startteri twistauksiin. Kasilla tyttö twistaa viejästä katsottuna o

Päiväoleilua

Eilen oli kovia ukkoskuuroja jotka vähitellen vaihtuivat yhtenäisksi sateiksi ja 20 v vanha tunnelitelttani ei ihan täysin pystynyt vastaamaan niiden haasteisiin. Kun aamuyöllä tulin bileistä, taivaalla näkyi jo selkeämpiä kohtia, tuuli. Jokin metsäkirvistä muistuttava lintu oli heräillyt ja lauloi Malm:n pitkäruohoisen jalkapallokentän reunametsikössä, jossa telttani oli. Muuten oli täysin hiljaista. Kunnes, jostain kantautuu hitaan lindyn viipyilevät sävelet. Sen täytyi tulla jostain teltasta, matkaa pelipaikoille oli sentään aikalailla. Kello oli lienee jotain neljä. Aamulla tarkastelin kosteustuhoja, joista oli saanut osansa myös Ilkka Malmbergin Hehtaarikirja. Mutta tiedän että se ei panisi niistä pahakseen, ne vain tuunasivat sitä hieman. Nyt istun bananacafen pehmoisella sohvalla kirjoittelemassa muistiinpanoja ja nautimassa päivittäistä paksua banaanikakkusiivuani med caffe.  Kuuluu ruotsia, kauempaa ihmisten epäselväksi hälinäksi vaimentunutta puhetta ja naurua, viestinnsaapum

Sataa sataa ropisee

Kännykän kello hälyttää. Heräsin jo jokin aika sitten ja kuulin kun naapuriteltasta lähdettiin bileisiin. Teltan kattoon ropisi siinä määrin ankarasti että päätin jatkaa nukkumista myöhäisempään check-outiin, varsinkin kun kerrastossa makuupussissa oli ihanan lämmin. Mutta nyt siis pitäisi nousta. Sataa. Mietin vaihtoehtoa jäädä nukkumaan ja missata bileet. Kävelyä sateessa olisi kuitenkin vajaa kilometri. Ihan hymyilyttää. Enhän mää sitä kyllä tee. Kännykän valossa kamoja etsiessäni huomaan kärsineeni kohtalaisia tappioita vaatevarastossa kosteuden vuoksi. Varustepuolelle telttaa tulee vesi läpi. Kiskon paikoin kastuneen kauluspaidan ja lindyhousut jalkaan ja puikahdan sateeseen. Ehdin kavella vain hetken kun pääsen auton kyytiin ja saavun Folkets husetille klo 23, bändi tekee vasta sound checkiä ja lähden lämppäritansseihin dancebanan puolelle. Siellä soi taas buugi mutta kaikki haluavat tanssia lindyä. Teen jotain järjettömän raskasta baunssia reisillä ja pian olen jo aivan hapoilla

Henricin ja Joannan im-advanced-kilpa tunteja seuraamassa

Joannan ja Henricin tunnilla puhuttiin baunssista. He sanoivat että on monta erilaista tapaa tanssia buugia ja tärkeintä on etsiä parille yhteinen baunssi. Baunssissa he halusivat enemmän painetta alaspäin, push. Kun pareja katsoo ei voi olla ajattelematta miten tärkeää on perustekniikka, sen mukana tanssi seisoo tai kaatuu. Samat fiilikset tuli eilen tanssilattialla. Ihan ihan perustanssi on tosikivaa silloin kun se on kunnossa.  Käsi selän takana kuvioista tuli asiaa. Kun paikanvaihdossa tekee, en ole edes kokeillut (paitsi whipissä texas tommi, whippi joka siis, täällä tuli mieleen, on vierellle-viereltä pois kuvio ilman väliin tanssittua trippeliä ja siksi menee viejän toiselta puolelta) näytti että käsi pitää olla valmiina ja rentona siellä ennen vitosta, joka mahdollistaa vitosella pienen lisävauhdin slotin päähän parille ( ja itselle). Tästä oli variaationa että seurataan naista, joka tapahtui naista katsomalla, kulkee naisen rinnalla, ja annetaan olkavarresta suunnan muutos ja

Ekayön bileet

Bileet oli kahdessa salissa, Folketshusetin dancebanalla, jossa oli magee puulattia ja semmosta latotunnelmaa. Siellä soi buugi, mutta yli puolet biiseistä "piti" mennä lindyä kun tytöt sanoi suoraan että ei tanssi buugia tai tanssi ajautui lindyyn. Yläkerrassa ballroomissa oli livebändi. Ekasetin paikka oli aivan täynnä. Suunnitelma tanssia kontrolloidusti ei ollut enää optio vaan välttämättömyys. Aloitin ja päätin kuviot suljettuun otteseen, tätä oltiin harjoteltu Villen ja Hannan westikurssilla. Tauon aikana menin takaisin buugisaliin ja nyt olimbuugimeininki. Pääsin tanssimaan sitä melkein joka biisille ja tilaa oli myös sopivasti. Parhaat vedot oli saksalaisen tytön kanssa jonka löysin seuraavana päivänä kilparyhmästä. Menin tyylillä biisi tanssia, biisi taukoa. Aika hyvin jaksoi.  Parasta boogia eilen näin ruotsalaisilta junioreilta, esim sisarukset poika 16 ja tyttö 14 v. Tykkäsin niitten nopeennaskelluksesta ja vartalon pitchistä tosi paljon Näin myös yhden ruotsalain

Newbie lindykylässä

Kun astuin linja-autosta ulos Herräng kioskin kohdalla astuin mitä ihastuttavimpaan pieneen linndykylään. Ensimmäisenä vastaani kävelee Pontus Persson ja Gregorio. Kovin paljon muita opettajia en tunnekaan, paitsi vielä Joanna js Henric Stillmanin. Minusta tuntui että Pontus muistin minut kun tervehti. No olimmehan ottaneet heiltä yksärin joskus, että eihän tuo ihme.  Minä olin kyllä heti myyty tälle tunnelmalle, leppeä kesäpäivä, ihmisiä ulkona, musiikki ja tanssivia ihmisiä siellä ja täällä. Pieni kyläkauppa, ruokavaunuja, tanssitelttoja, pop-up kahviloita, telttoja kaiken keskellä jayhteismajoituksen sänkyrivit.  Näen ihmisiä harjoittelemassa solo steppiä, joku tekee solo jazzia, joku vaan lankuttaa. Arvatenkin lindybändiin kuuluva mies istuu omenapuun varjossa jansoittaa huiluja. Nää lindymuusikot on niin huippuja kun ne soittelee ihmisten iloksi, iltapäivän ratoksi. Herräng on suloinen pieni ruotsalaiskylä, jonka tanssinharrastajat ovat täysin vallanneet. Tämä on kuin Kuhmon Lenti

Miten pääsen Herrängiin

Yleensä kurssipaikan saavutettavuus on kerrottu tapahtuman nettisivujen yhteydessä. Herrängistä tiedettiin että se on joku pikkupaikka jossain Ruotsissa, ei siinä lähellä oikeen oo mitään isoja kaupunkeja, Tukholma kai lähin. Näissä olosuhteissa tämä tapahtuman järjestäjien tarjoama tieto siitä miten paikalle pääsee olisi ollut varsin kiinnostava. Kun tietoa sieltä etsi, kohdasta löytyi vain linkki SL:n sivuston hakukoneeseen. Googlemaps, joka yleensä ratkoo nää vikkelään, suoltaa kyllä useita reittivaihtoehtoja julkiselle liikenteelle. Yhteistä niille on, että kaikki menevät eri ilmansuuntien kautta ja että kaikissa on kolme-neljä bussin kuvaa peräkkäin ja matka-ajat yli kolme tuntia. Seikkailu rinkka selässä  Ruotsin maaseudun viljapeltojen keskellä tienhaaroja tunnistellen ja bussipysäkkejä etsien ilman nettiä rikssvenskaa vältellen kuulostaa mielenkiintoiselta optiolta. Hyydyn kuitenkin siinä määrin että sen sijaan, että olisin lähtenyt suorinta reittiä Rimbon kylän kautta tai vält

Rinkan kanssa lentokoneeseen

Mielessä melkoinen kasa kysymysmerkkejä toikkaroin raskaan rinkan kanssa kohti terminaali kahta. Ensimmäinen rasti olisi saada rinkka lentokoneeseen. Anatomic-rinkan kanssa on menty, mutta ihan perinteinen putkirinkka, johon on vyötetty teltat, makuupussit ja makuualustat on kokematta. Lisäksi mietityttää, että onko minulla oikeus viedä laukkua. Kun tilasin lipun aikoinaan, en ottanut siihen  mitään matkatavaroita. Kun hulluuteni aste kypsyi pisteeseen,jossa päätin viettää yöni teltassa ymmärsin, että pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa selviäminen tulisi olemaan haasteellista. Se ehkä onnistuisi yhden hengen ultrakevyen teltan ja pienen untuvapussin ja makuualustan henkäyksen kera, mutta että nyt olisi ehkä kuitenkin aika investoida 10 euroa oikeaan ruumaan menevään matkatavaraan. Saman tien teltta päivittyi kolmen hengen tunnelitelttaan, makuupussi Tenan syyspussiin ja alusta ilmapatjaan. Ongelma on nyt se, että My flight -porttaalissa tekemäni lisämatkatavarapäivityksen kerrottiin o